Opetushallitusta ei voi lopettaa – mutta järkeä voisi lisätä.
Valtiovarainministeri Riikka Purra esitti Opetushallituksen lakkauttamista osana valtionhallinnon leikkaustoimia. Vaikka kritiikille hallinnon paisumisesta on osin perusteita, ei kansallista koulutuksen ohjaus- ja asiantuntijavirastoa voi korvata hajautetulla järjestelmällä ilman merkittäviä riskejä koulutuksen yhdenvertaisuudelle ja laadulle. Opetushallitusta ei siis voi – eikä pidä – lopettaa. Päätökset, jotka vaikuttavat koulutuksen arkeen ja resurssien käyttöön, tulee tehdä ymmärtäen kentän todellisuus – erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, jossa venymisen rajat on jo saavutettu.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on pitkään ollut kansainvälisesti arvostettu, mutta sen rahoitus on ollut jatkuvasti poliittisen ja taloudellisen paineen alla. Viime vuosina keskustelun keskiöön on noussut tavoite nostaa korkeasti koulutettujen määrää. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta nykytilanteessa myös epärealistinen ilman, että muut koulutuspolut jäävät varjoon.
OECD:n vuoden 2024 tilastojen mukaan noin 42 prosenttia suomalaisista 25–64-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Tämä on hieman yli OECD-maiden keskiarvon, mutta selvästi alle tavoitellun 50 prosentin tason. Samanaikaisesti korkeakoulujen aloituspaikkoja on vuosittain tarjolla enemmän kuin uusia kansalaisia syntyy: vuonna 2024 Suomessa syntyi noin 43 700 lasta, kun korkeakoulujen (yliopistot + ammattikorkeakoulut) yhteenlaskettu aloituspaikkamäärä oli noin 55 000.
Korkea-asteen koulutus ei kuitenkaan voi eikä sen tarvitse olla kaikkien polku. Yhteiskunta tarvitsee monipuolisia osaajia – ja ammatillinen koulutus on tässä keskeisessä asemassa, ei toissijainen vaihtoehto.
Viime vuosikymmenellä toteutetut säästötoimet kohdistuivat erityisen voimakkaasti ammatilliseen koulutukseen. Vuonna 2017 tehtiin noin 190 miljoonan euron leikkaukset, joiden seurauksena tuhansia opettajia irtisanottiin ja lähiopetuksen määrää vähennettiin merkittävästi. Näillä päätöksillä oli pitkäaikaisia vaikutuksia opetuksen laatuun, henkilöstön jaksamiseen ja opiskelijoiden tukeen.
Vuoden 2025 talousarviossa ammatillisen koulutuksen rahoitukseen on varattu noin 2,07 miljardia euroa. Vaikka summa on edelleen noin 87 miljoonaa euroa pienempi kuin vuotta aiemmin, on nähtävissä viitteitä siitä, että suurimmat leikkaukset ovat nyt takanapäin. Tämä antaa toivoa suunnanmuutoksesta.
Ammatillisen koulutuksen tehtävä on vastata suoraan työelämän tarpeisiin. Digitalisaatio, vihreä siirtymä, hoiva-ala ja teknologiateollisuus tarvitsevat ammattilaisia, joita koulutetaan nimenomaan toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Näihin kuuluvat mm. sähköasentajat, koneistajat, lähihoitajat ja lukuisat muut käytännön osaajaryhmät, joita ilman Suomi ei yksinkertaisesti toimi.
On aika tunnustaa, että kaikkia suomalaisia ei voida – eikä tarvitse – kouluttaa korkeasti. Koulutuspolitiikassa tarvitaan tasapainoa: samalla kun korkeakoulutusta kehitetään, on huolehdittava siitä, että ammatillinen koulutus saa oikeudenmukaisen aseman ja vakaan rahoituspohjan.
Toivon, että koulutusleikkaukset eivät enää kohdistu ammatilliseen koulutukseen. Meillä ei ole varaa heikentää koulutussektoria, joka vastaa yhteiskunnan konkreettisiin osaamistarpeisiin – tekijöihin, jotka rakentavat, huoltavat, hoitavat ja uudistavat Suomea joka päivä.
-Pasi Huhtala
