Suomen velka kasvaa, vaikka alijäämä pieneni. Olisiko toinen hallitus onnistunut paremmin?
Suomen talous on ollut viime vuosina vaikeassa tilanteessa. Julkinen velka on kasvanut, työttömyys on korkealla ja talouskasvu on ollut pitkään heikkoa. Talouspolitiikasta kiistellään jatkuvasti, ja huomio kohdistuu usein yksittäisiin päätöksiin. Hallituksilla on vaikutusta talouden kehitykseen, mutta monet ongelmat eivät ratkea yhden vaalikauden aikana.
Olen pohtinut, millaisessa tilanteessa Suomi olisi nyt, jos vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen olisi tehty toisenlaisia talouspoliittisia ratkaisuja. Kokeilin tekoälyä puolueiden vaihtoehtojen vertailussa. Ennen sitä kannattaa kuitenkin avata yksi asia, joka menee julkisessa keskustelussa helposti sekaisin: alijäämä ja velka eivät tarkoita samaa.
Alijäämä pieneni, velka kasvoi. Miksi?
Tilastokeskuksen 21.10.2026 julkaisemien tarkentuneiden tietojen mukaan julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2023 noin 8,1 miljardia euroa, vuonna 2024 noin 12,3 miljardia ja vuonna 2025 noin 10,7 miljardia euroa. Vuoden 2025 alijäämä pieneni siis edellisvuodesta noin 1,5 miljardia euroa.
Samaan aikaan julkinen velka kasvoi. Vuoden 2025 lopussa velkaa oli noin 249 miljardia euroa, mikä oli 21,5 miljardia euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Velan määrä vastasi 88,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Luvut eivät ole ristiriidassa keskenään. Alijäämä kertoo, kuinka paljon menot ylittävät tulot yhden vuoden aikana. Velka puolestaan kertoo kertyneen velan kokonaismäärän.
Jos kotitalous käyttää yhtenä vuonna 12 000 euroa enemmän kuin tienaa ja seuraavana vuonna enää 10 000 euroa enemmän, sen vuosittainen talous on parantunut. Velkaa kertyy silti lisää.
Julkisessa taloudessa velan muutos ei kuitenkaan vastaa suoraan vuosittaista alijäämää.
Vuonna 2025 julkisen talouden alijäämä oli 10,7 miljardia euroa, mutta velka kasvoi 21,5 miljardia euroa. Ero johtuu muun muassa rahoitustaloustoimista, rahoitusvarojen muutoksista ja velan tilastolliseen määrittelyyn liittyvistä tekijöistä. Alijäämä ja velkakannan muutos mittaavat siis eri asioita.
Alijäämän pienentyminen ei tarkoita velkaantumisen loppumista. Talouden vuosittainen tasapaino voi parantua, vaikka velkaa kertyy edelleen lisää.
Vuoden 2025 alijäämän pienentyminen oli myönteinen muutos. Sen perusteella ei kuitenkaan voida vielä sanoa, että julkisen talouden suunta olisi pysyvästi kääntynyt. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan alijäämä kasvaa jälleen vuonna 2026.
Talouden kehitystä arvioitaessa olisi tärkeää tarkastella sekä alijäämää että velan määrää. Pelkkä velan kasvu ei kerro, onko vuosittainen talous kehittymässä parempaan suuntaan. Vastaavasti alijäämän pienentyminen ei vielä tarkoita, että julkinen talous olisi kestävällä pohjalla.
Miksi Suomen velkaantumisesta pitää olla huolissaan?
Velka ei ole kaikissa tilanteissa huono asia. Lainalla voidaan rahoittaa investointeja, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa pitkään. Jatkuva velan ottaminen tavallisten menojen kattamiseen on kuitenkin ongelmallista, jos talouden tulopohja ei samalla vahvistu.
Ensimmäinen huoli ovat korkomenot. Mitä enemmän velkaa on, sitä suurempi riski on, että korkojen maksamiseen kuluu kasvava osa julkisista varoista. Se kaventaa mahdollisuuksia rahoittaa muita tarpeita.
Toinen huoli on taloudellinen liikkumavara. Suomi tarvitsee kantokykyä myös tulevien kriisien varalle. Jos julkinen talous on jo valmiiksi voimakkaasti velkaantunut ja alijäämäinen, seuraavat ongelmat voivat johtaa entistä vaikeampiin päätöksiin.
Kolmas kysymys koskee tulevia sukupolvia. Nykyisten menojen pitkäaikainen rahoittaminen velalla jättää velanhoidon vastuuta myös tuleville veronmaksajille. Heidän mahdollisuutensa päättää omista painotuksistaan voivat kaventua.
Suomen tilannetta vaikeuttavat väestön ikääntyminen, puolustusmenojen kasvu ja pitkään jatkunut heikko talouskasvu.
Velkaantumisen hillitseminen ei ole vain kirjanpidollinen tavoite. Kyse on siitä, millaiset mahdollisuudet Suomella on tehdä päätöksiä myös tulevina vuosikymmeninä.
Jos yhä suurempi osa yhteisistä varoista kuluu aiemmin otetun velan hoitamiseen, jää vähemmän mahdollisuuksia päättää siitä, mihin rahaa tulevaisuudessa käytetään.
Suomen talouden suunta ei käänny helposti
Valtiovarainministeriön syyskuun 2026 ennusteessa bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan 1,6 prosenttia vuonna 2026 ja 1,8 prosenttia vuonna 2027.
Samassa ennusteessa julkisen talouden alijäämän odotetaan syvenevän 4,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2026, kun se vuonna 2025 oli 3,8 prosenttia. Velkasuhteen arvioidaan nousevan noin 90 prosenttiin vuonna 2026 ja lähes 98 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Nämä ovat ennusteita, eivät toteutuneita lukuja. Niihin liittyy epävarmuutta, ja talouden kehitys voi muuttua.
Ennusteen perusteella talouskasvun piristyminen ei kuitenkaan yksin riitä nykyisillä näkymillä lopettamaan velkaantumista.
Siksi tarvitsemme sekä julkisen talouden menojen ja tulojen tasapainottamista että parempia edellytyksiä työlle, yrittämiselle ja investoinneille.
Eri toimenpiteillä on myös haittoja ja hyötyjä, joita on arvioitava avoimesti. Säästö voi pienentää menoja nopeasti, mutta vaikuttaa samalla palveluihin tai talouskasvuun. Investointi voi lisätä menoja tänään ja tuottaa hyötyä vasta myöhemmin.
Suomen talouden vahvistaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä. Pelkillä yksittäisillä säästöpäätöksillä ei ratkaista ongelmia, joiden taustalla ovat vuosikymmenten aikana kehittyneet rakenteet.
Olisiko toinen hallitus onnistunut paremmin?
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa puolueet esittivät erilaisia keinoja julkisen talouden vahvistamiseen.
Osa korosti menojen sopeuttamista ja työnteon kannustimia, osa verotuksen muutoksia, palveluiden rahoitusta tai investointeja. Erot eivät koskeneet pelkästään euroja vaan myös sitä, keihin päätösten vaikutukset kohdistuisivat.
Pyysin tekoälyä hahmottelemaan vaihtoehtoisia kehityskulkuja niin, että ulkoiset talousolosuhteet olisivat mahdollisimman samanlaiset.
Tekoälyn avulla tehdyissä alustavissa laskelmissa osa puolueiden vaihtoehtoisista talouslinjoista tuotti melko samankaltaisia talouden tunnuslukuja. Tulokset riippuivat kuitenkin merkittävästi käytetyistä oletuksista, erityisesti siitä, miten säästöjen, veromuutosten ja työllisyystoimien vaikutukset arvioitiin.
Laskelma ei siksi osoita, että puolueiden talouspolitiikan vaikutukset olisivat todellisuudessa samanlaisia. Se osoittaa, kuinka tärkeää olisi vertailla puolueiden talousohjelmia yhteisillä laskentaperiaatteilla ja arvioida myös niiden pitkän aikavälin vaikutuksia.
Laskelmia ei ole riippumattomasti vahvistettu, joten niitä ei pidä käsitellä puolueiden paremmuusjärjestyksenä tai luotettavana ennusteena vaihtoehtoisesta historiasta.
Vertailu herätti kuitenkin kiinnostavan kysymyksen siitä, kuinka paljon Suomen talouden kehityksestä selittyy hallitusten päätöksillä ja kuinka paljon yhteisillä taloudellisilla olosuhteilla.
Hallitukset tekevät merkittäviä päätöksiä, mutta korkotaso, kansainvälinen kysyntä ja Suomen väestörakenne vaikuttavat samanaikaisesti.
Monien ratkaisujen vaikutukset näkyvät vasta seuraavilla vaalikausilla. Lisäksi osa päätöksistä voi vahvistaa taloutta lyhyellä aikavälillä mutta aiheuttaa kustannuksia myöhemmin, tai päinvastoin.
Politiikassa on helppo esittää miljardiluokan tavoitteita. Huomattavasti vaikeampaa on osoittaa, miten ne toteutuvat ja millaisia vaikutuksia niillä on kokonaisuuteen.
Talouden ongelmat eivät katoa hallituksen vaihtuessa
Minusta velkaantumiseen pitää suhtautua vakavasti.
Alijäämän pienentyminen yhden vuoden aikana on eri asia kuin talouden saaminen kestävälle pohjalle. Vastuullista taloudenpitoa tarvitaan myös silloin, kun talouskasvu alkaa vahvistua.
Julkisen talouden tasapainottaminen ei tarkoita pelkästään menojen leikkaamista. Se edellyttää myös vahvempaa työllisyyttä, yritysten kasvua, investointeja sekä julkisten palveluiden ja hallinnon tuottavuuden parantamista.
Politiikassa saa ja pitää olla eri mieltä keinoista. Olisi silti hyödyllistä, että keskustelu perustuisi mahdollisimman yhteiseen käsitykseen lähtötilanteesta.
Velka, työllisyys, talouskasvu ja väestön ikääntyminen on nähtävä samassa kokonaisuudessa. Yhden tunnusluvun poimiminen oman näkemyksen tueksi ei riitä.
En ole ehdolla tulevissa vaaleissa. Kirjoitan aiheesta, koska nämä talouden realiteetit koskevat meitä kaikkia ja vaikuttavat Suomen tulevaisuuteen riippumatta seuraavasta hallituspohjasta.
Jos joku haluaa tehdä vastaavan puoluevertailun toisilla oletuksilla, tuloksia olisi kiinnostavaa verrata. Alustavan mallin taustalaskelmat voidaan jakaa arvioitaviksi, kun ne on tarkistettu.
Toteutuneita tilastoja, virallisia ennusteita ja tekoälyn kokeellisia arvioita ei kuitenkaan pidä sekoittaa keskenään. Myös tämän kirjoituksen muotoilussa on hyödynnetty tekoälyä.
Suomen talouden ongelmat eivät katoa hallituksen vaihtuessa. Se ei kuitenkaan vähennä hallitusten vastuuta omista päätöksistään. Päätösten vaikutuksia on arvioitava sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Velkaantumiseen pitää suhtautua vakavasti, sillä jatkuvasti kasvava velka ja sen korkomenot kaventavat tulevien sukupolvien taloudellisia mahdollisuuksia.
Puolueet voivat olla eri mieltä ratkaisuista, mutta talouden lähtötilanteesta pitäisi pystyä muodostamaan yhteinen käsitys. Ilman sitä keskustelu jää helposti yksittäisten lukujen ja poliittisten väitteiden varaan.
Suomen talouden tasapainottaminen on useamman vaalikauden tehtävä. Siksi vastuullista talouspolitiikkaa tarvitaan myös vaalien välillä.
Lähteet
Tilastokeskus, 21.10.2026
Julkisyhteisöjen alijäämä 3,8 % ja velka 88,4 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2025
Valtiovarainministeriö, 21.9.2026
